Sokoke
Kaunis harvinaisuus Afrikan sydämestä. Sokoke on erittäin älykäs ja aktiivinen kissa. Jotkut yksilöt ovat myös melko puheliaita – tätä ei voi olla mainitsematta sillä sokoken ääni on varsin voimakas. Sokoke nauttii ihmisten sekä muiden eläinten seurasta, kiintyy omistajaansa hyvin voimakkaasti ja seuraa tätä kaikkialle, mutta ei yleensä viihdy sylissä kovinkaan pitkiä aikoja. Sokoke myös aistii omistajansa mielentilat hyvin herkästi ja käyttäytyy niiden mukaisesti. Villeistä sukujuuristaan huolimatta sokoke ei ole millään lailla agressiivinen kissa, vaan vaaran uhatessa jäykistää lihaksensa ja koittaa paeta paikalta mahdollisimman nopeasti. Kuvia sokokestamme.
Luonteesta. Sokoke nauttii hiekkakylvyistä – ja kaipaa yleensä vierelleen lajitoverin. Yksi sokokeiden huomattavista piirteistä onkin niiden kiintyminen toisiinsa. Ne voivat olla hyvinkin mustasukkaisia puolisoistaan ja stressaantuvat erossa ollessaan. Isä ja äiti pitävät pennuistaan yhteisesti huolta: emon tavoin isä huolehtii siitä, että pennuilla on lämmin, pitää ne puhtaina ja vartioi pesää vaaroilta. Usein myös vanhemmat sisarukset osallistuvat pentujen hoitoon.
Sokoket, alunperin sademetsän asukit, asuivat puissa ja se selittää niiden hyvin lihaksikkaan ja jäntevän vartalon sekä sen, että miksi ne rakastavat kiipeillä. Sokoken alkuperäiseen ruokavalioon kuuluvat perhoset, hyönteiset ja ruohot – ne syövät myös vihanneksia ja hedelmiä, erityisiä suosikkeja ovat tomaatit, banaanit ja melonit.
Luonnon muovaamana rotuna sokoket ovat hyvin terveitä ja elinvoimaisia kissoja, niillä ei esimerkiksi ole sellaisia geneettisiä sairauksia, joita löytyy muilta kissaroduilta.
Historiaa. Yksi Afrikan viimeisistä sademetsistä, upea Arabuko-Sokoke-sademetsä, sijaitsee Kenian rannikolla Itä-Afrikassa. Tuo pitkään muista Afrikan sademetsistä eristyksissä ollut 400 kilometrin kokoinen sademetsä-alue on hyvin ainutlaatuinen, sillä siellä asustaa monia sellaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita ei löydy mistään muualta. Yksi näistä lajeista on hyvin kaunis ja ainutlaatuinen, myöhemmin sokokeksi nimetty kissarotu. Sokoken matka Afrikan sademetsän villikissasta rotukissaksi on varsin mielenkiintoinen. Kaikki alkoi vuonna 1978, Jeni Slater löysi kookospalmuplantaasiltaan varsin harvinaislaatuisen näköisiä tabbykuvioisia kissanpentuja, jollaisia ei Itä-Afrikassa normaalisti tavata. Tyypillinen kenialainen maatiaiskissahan on rakenteeltaan hyvin raskastekoinen ja paksuturkkinen, joten nämä elegantit, korkeajalkaiset kissat upeine turkkeineen olivat ihmeellinen näky. Jeni tiesi heti, että näissä kissoissa on jotakin varsin ainutlaatuista ja vei saman tien kaksi upeaa kissanpentua kotiinsa.
Matkallaan Keniaan Gloria Moelderup, Jenin tanskalainen ystävätär ja liiketoveri, haltioitui Jenin kissojen ainutlaatuisuudesta ja vei hänkin paluumatkallaan mukanaan Tanskaan ensimmäiset kaksi sokokea, Mzurin ja Jenin, vuonna 1984. Tuona samana vuonna ne olivat ensi kertaa esillä kissanäyttelyssä Kööpenhaminassa ja heti seuraavana vuonna ensimmäinen Euroopassa syntynyt sokoke-pentue näki päivänvalon. Vuonna 1991 Gloria toi kolme uutta sokokea Tanskaan: Kalin, Kazin ja Kara-Karan. Vuosi myöhemmin 6.syyskuuta Vissenbergin kissanäyttelyssä Tanskassa rotu esiteltiin yhdeksäntoista sokoken voimin FIFélle ja sen seurauksena rotu hyväksyttiin vuonna 1993.
Sokoke on edelleen hyvin harvinainen kissarotu; rekisteröityjä sokokeja on tällä hetkellä ympäri maailman yhteensä noin sadan yksilön verran. Tämän lisäksi tosin myös uusia sokokeja on viime vuosina löydetty Keniasta ja niitä on tuotu sieltä sekä Eurooppaan että Amerikkaan. Sokokeja rekisteröidään meidän leveyspiireillä noviisina, mikäli niillä on todistus siitä, että ne ovat syntyneet Arabuko-Sokoke -sademetsän alueella
Sokoke Suomessa? Suomessa on virallisesti rekisteröity kolme sokokea (vuosina 2000-2002), mutta yhtään sokoke-pentuetta ei meillä vielä täällä Suomen kamaralla ole syntynyt. Elokuussa 2007 Kimburu Sungura Sana of Moosegrove, meidän ensimmäinen sokoke, muutti Suomeen ja poika saapui vuonna 2008. Ensimmäiset sokoke-pennut ovat suunnitteilla vuoden 2009 loppupuolella.
Meille sokoke? Tyttökissoille tulemme etsimään kasvatuskoteja, sillä rodun pienuudesta johtuen lähes jokaista yksilöä olisi hyvä käyttää kasvatuksessa ainakin kerran tai pari. Poikia on helpompi saada ”vain” lemmikeiksi. Mikäli olet kiinnostunut tulevista sokoke-pennuista, otathan meihin yhteyttä hyvissä ajoin.
FAQ-1: Yksi yleisimpiä uskomuksia on se, että sokoken kasvattaminen on erittäin vaikeaa. Tähän näkemykseen on monia syitä: Pitkään oli vallalla hupsu käsitys, että sokoken pitää olla vähintään 2-vuotias ennen kuin sillä voi teettää pentuja. Muun muassa sokoken ensimmäiset kasvattajat pitivät monia sokokeitaan pillereillä kuuden kuukauden ikäisistä 2-3 vuotiaiksi asti ennen ensimmäistä astutusta. Ei ole mikään ihme jos kissa ei sen jälkeen tule tiineeksi. Tämä laajalle levinnyt ”tapa” aiheutti ongelmia; pillereiden lopettamisen jälkeen kissoilla esiintyi muun muassa erittäin kovia kiimoja ja pahoja kohtutulehduksia.
Tämän lisäksi vanhan linjan sokoket olivat myös hyvin sisäsiitettyjä, joka luonnollisesti laski erityisesti naaraiden hedelmällisyyttä. Ilolla voin kuitenkin kertoa, että nykyään sokoken hedelmällisyys, pentujen selviytymisprosentti sekä syntymäpainot ovat kaikki parantuneet huomattavasti viime vuosien ponnistelujen ja Keniasta saadun uuden veren avulla. Tuon uuden veren sekä sen tiedon turvin, ettemme toista samoja virheitä, jotka tehtiin sokoken kasvatuksen alkutaipaleella, uskomme sokoken kasvattamisen olevan uusilla sukupolvilla suhteellisen normaalia, haasteellista kasvattaminen tulee olemaan aina, rodusta riippumatta.
FAQ-2: Toinen yleinen käsitys on se, että uusien sokokeiden tuominen Keniasta on kiven alla ja käytännössä mahdotonta. Uusien sokokeiden tuominen Keniasta ei ole helppoa, tai halpaa, mutta se on mahdollista. Tällä hetkellä Keniassa on varsin mukavasti sokokeja tarjolla. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukumäärää, koska suurimmalla osalla niistä ei ole varsinaista omistajaa. Jeannie Knocker, joka on viime vuosina auttanut sokoke-kasvattajia saamaan uusia sokoke-yksilöitä kasvatukseen, löysi 15 sokokea kolmessa vuodessa ja kasvatti niillä muutaman pentueen. Tämän lisäksi Keniassa on parhaillaan ainakin kaksi muuta aktiivista sokoke-kasvattajaa. Tulevaisuudessa on siis edelleen mahdollista saada uusia yksilöitä niiden alkuperämaasta, mikäli ja kun se on tarpeen. Tällä hetkellä kaikki uudet sokoket mukaan lukien, meillä on kuitenkin käytössä laajempi geenipooli kuin millä koko rodun kasvatus aloitettiin. Selvityksen vanhan ja uuden linjan sokokeista saa minulta halutessaan sähköpostitse. Sukutauluja voi käydä myös tutkimassa täällä.