Ocicat
Ocicat hurmaa, yhden jos toisenkin, jo pelkällä upealla villikissamaisella ulkonäöllään ja upealla täplikkäällä, oselotin turkkia muistuttavalla, turkillaan. Lähempi tutustuminen rodun edustajaan ei tuota pettymystä sekään.
Luonteesta. Eloisuus ja älykkyys ovat tyypillisen ocicatin ehdottomia valttikortteja. Ocicat on hyvin aktiivinen kissa, kaipaa paljon virikkeitä ja tekemistä, on siis aina mukana touhuamassa. Aina on yksi valloittava apulainen pyykinpesu- tai tiskikaveriksi, avustamaan ruoanlaitossa tai aamulehden lukemisessa. Ocicat on melko koiramainen kissa, oppii noutamaan leluja, istumaan sekä seuraa mielellään omistajaansa minne tämä sitten meneekin. Myöskään Ocicatin uteliaisuudelle ei löydy vertaa. Television jalkapallopelit ovat erityisen mieluisia, niihin kun voi osallistua itsekin… Ja turha luulla, että ocicattia ovet pidättelisivät! Ocicat tuo hymyn huulillesi kerta toisen jälkeen, on oikea hyvän tuulen tuoja. Ocicat kiintyy omistajaansa ja myös näyttää sen.
Ocicat sopeutuu uusiin olosuhteisiin ja muihin eläimiin yleensä varsin nopeasti. Uusia koteja etsiessämme tälläiset asiat otetaan luonnollisesti huomioon ja kukin kissayksilö myyDään hänelle parhaiten sopivaan kotiin. Osa kissoista viihtyy parhaiten yksin, mutta toiset taas kaipaavat vierelleen lajitoverin.
Ulkonäöstä. Ocicat on kooltaan keskikokoinen tai suuri kissa. Naaraskissa painaa 3,5-5 kilogrammaa, mutta uroskissa voi painaa huomattavasti enemmän aina 6:sta kilogrammasta 8:aan. Ocicat on kissana atleettinen, jäntevä, lihaksikas ja hyvin notkea, kuten kissan kuuluukin olla.
Pää: Kuonon tulee kaareutua asteittain poskikaareksi, samoin nenänselässä ei ole selvää taitetta vaan linja nousee asteittain kaareutuen otsapenkereeksi. Kuono on leveä ja mielellään pitkähkö, muodoltaan suorakaide. Viiksityypnyt eivät saa olla liian korostuneita. Leuan tulee olla vahva. Ocicatin korvat muodostavat 45 asteen kulman päälaella ja ne ovat suuret eläväiset, avoimet ja laajasti kannastaan kiinnittyvät. Silmät: Ocicatin silmät ovat suuret, mantelinmuotoiset. Silmäkulmat suuntautuvat vinosti ohimolle. Silmien välin tulee olla vähintään silmän levyinen ja katseen avoin ja miellyttävä. Silmien väri ei korreloi turkin värin kanssa ja silmien väri voi olla mikä tahansa muu paitsi sininen.
Vartalo: Ocicatin vartalo on kiinteä, pitkähkö, syvärintainen, sulava, atleettinen ja voimakas. Ocicatin häntä on melko pitkä, keskikapea ja kärkeä kohden hieman kapeneva. Turkki: Ocicatin turkki on lyhyt, tiheä, samettisen pehmeä, sileä sekä kiiltävä. Jokaisessa karvassa on vaihtuva värivyöhyke, paitsi hännän kärjen karvoissa. Värin tulee olla puhdas, miellyttävä, selvä ja mielellään kuviolla tulisi olla selvä kontrasti pohjaväriin. Kuvion pitää näkyä missä tahansa kulmassa. Kuvio: Tyypillinen kuvio koostuu täplistä, jotka muodostavat renkaita. Täplät ovat kuin peukalonpäällä painettuja. Täpläkuvion tulee jatkua mahdollisimman pitkälle raajoihin. Missään ei saa olla valkoista.
Hyväksyttyjä värejä on 12: ruskea, suklaa, sininen, kaneli, lila, beige, hopea sekä suklaa-, kaneli-, lila-, beige- ja sinihopea.
Ocicatin historiaa. Ensimmäinen ocicat syntyi ”vahingossa” vuonna 1964 amerikkalaisen kasvattajan Virginia Dalyn risteyttäessä siamilaista ja abessinialaista abynaamioinen siamilainen silmämääränään. Erästä pentuetta siunattiin ennennäkemättömän kauniilla, oselottia muistuttavalla, goldentäplikkäällä pennulla, joka sai nimekseen Tonga. Niin kuin arvata saattaa, näin kaunis pentu herätti hyvin paljon positiivista huomiota kotimaassaan, ja niin erinäisten tapahtumien kautta Virginia Dalyn silmiin osui artikkeli sukupuuttoon kuolleesta egyptiläisestä täplikkäästä kalastajakissasta. Kirjoituksen innoittamana Virginia Daly otti yhteyttä artikkelin kirjoittajaan Dr. Clyde Keeler’iin, joka oli toivonut tämän kissarodun henkiin herättämistä.Keelerin kehotuksesta Virginia Daly uusi astutuksen, josta tämä kaunis Tonga-poika oli syntynyt, ja ryhtyi tosissaan kehittämään ja jalostamaan uutta, lupaavaa ocicat-nimen saanutta, rotua. Rotuun sekoitettiin myöhemmin amerikkalaista lyhytkarvakissaa, jonka ansiota ovat ihanat hopeanväriset ocicatit sekä alkuperäisrotujaan vankempi, lihaksekkaampi ruumiinrakenne. CFA rekisteröi rodun Yhdysvalloissa vuonna 1966 ja sertioikeudet rotu sain 20 vuota myöhemmin. Suomeen ensimmäiset ocicatit rantautuivat 1993, Galax-kissalaan, vuosi sen jälkeen kun rotu hyväksyttiin Fifessä.
